Kun arki maistuu puulta, työnhaku ei innosta pätkääkään opiskelusta puhumattakaan...silloin varmasti tulee mieleen lähteä viikoksi tai pariksi esimerkiksi Kanarian saarille tai vaikka Intian polttavaan aurinkoon hankkimaan hemaiseva rusketus ja hennatatuointi.

Vaan eipä tullut mieleen meidän perheelle. Nyt oli aika järjestää seikkailua! Totta vieköön ja juuri niin, SEIKKAILUA!!

Joskus tuntuu, että kotona riittävän pitkään jumiteltuaan pelkässä kauppareissussa on niin paljon seikkailua, että sen jälkeen tekee mieli totisesti lukita ovi ja vetää verhot piukkaan ikkunoiden eteen ja "mökkihöperöityä" kaikessa rauhassa. Ja jos ovi kello soi, vaikkei odota ketään kylään, on paremi olla kokonaan avaamatta :D

No okei, ehkä tässä oli vähän todellisuutta liioiteltu, mutta joka tapauksessa tuli varmasti kaikille selväksi ettei me olla mitään erityisen cosmopoliitteja ihmislapsia.

Meidän pikku perheeseen siis kuuluu äiti ja isä eli minä ja mun poikaystävä. Itse olen 18 vuotias erinäisten sattumusten kautta työttömänä kotona möllöttävä tyttönen ja rinnallani möllöttää Jasu, 21 vuotias nuori mies.

Äitiä tai isää ei tietenkään voi olla ilman lapsia, ja niitähän meille on siunaantunut neljä kappaletta!! Meidän kuopus on puolitoista vuotias kääpiökani Ilmari ja pian oli pojalle sisko (Elsa) hankittava, joka on temperamenttinen kääpiöluppis hänkin. Muutaman päivän sisällä Elsan liityttyä perheeseen meille selvisi, että kanit eivät totisestikaan mieltäneet toisiaan sisaruksiksi jonka seurauksena Ilmari kaikkien parhaaksi kuohittiin.

Seuraavaksi adoptoimme maailman kauneimman ja puheliaimman tyttökissan joka onkin osuvasti nimeltään Kisu. Puolen vuoden päästä oli parasta hankkia myös Kisulle leikkikaveri ja valitsimme hellään huomaamme huomionkipeän nautiskelijan Murun. Kyllähän se on niin, että jokaisella on hyvä olla seuraa jolla on sama äidinkieli :)

                                                                        *         *        *

Meitä ei siis juurikaan ole työnarkomaniaa levittävä saastainen hyttynen ehtinyt säälimättömällä kärsällään tuikata. Eli selkeämmin sanottuna tekisimme ilomielin kaikkea muuta paitsi töitä viitenä päivänä viikossa, 8h päivässä, paskalla palkalla, suurella veroprosentilla ja vittumaisella esimiehellä. Tällaisilla kriteereillä ei siis ole juurikaan duunia irronnut.

Mutta leipä se on jokaisen tienattava, niin kuin työkkäri-täti kauhuksemme kertoi. Tämä totuus on pakko niellä jos aikoo tällä Telluksella hengailla, mutta asia, mihin pystymme itse täysin vaikuttamaan, on se, millaista arki ja puurtaminen tulee olemaan. Miksei siis tehdä siitä niin hauskaa ja mielekästä kuin vain mahdollista!

Tässä kohtaa ilmoille heitettiin siis villi ajatus laukkujen pakkaamisesta ja ulkomaille muutosta, joka johdatti meidät hullunkurisiin tempauksiin aina uuden kotimaan valitsemisesta epätoivoisiin rahan haalinta yrityksiin. Tästä alkaa kahden nuoren intohimoinen ja naivi tarina halusta irrotautua juuriltaan ja kokeilla siipiään, jonka loppuratkaisun vain taivas tietää ;)